lauantai 23. toukokuuta 2015

Vuosi sitten

Tasan vuosi sitten sain tietää että meille tulee vauva. Tässä kirjoituksia tuolta ajalta :)

26.5 Tein perjantaina raskaustestin, yöllä oli hirveitä ilmavaivoja jotka herätti epäilyksen - vai sanoisiko toivon. Kaksi viivaa. Kädet tärisi niin ettei meinannut kuvaa saada. Itku. Aatusta tulee isoveli! Samalla pelko - miten selviän kahden pienen kanssa? Eilen piti tehdä varmistustesti, yhä raskaana. Tänään Aamulla soitto neuvolaa, aika vasta 16.6! Ärh. Hirveän pitkä odotus. Raskauslaskurilla katsoin että laskettuaika olisi ehkä jossain tuolla noin 24.1., tarkkaa kierron kestoa en osannut sinne laittaa kun ei vielä osaa siitä sanoa mitään..

28.5. Selkää särkenyt pari päivää, välillä tuikkii kipeesti vatsankin puolella. Vähän huolestuttaa onko ihan normaalia, Aatun kanssa en muista tälläisiä olleen. Onneksi on google, ei siis puhettakaan että osaisin sen tällä kertaa jättää rauhaan. Ja mitä ilmeisimmin samanlainen huolehtija olen edelleen vaikka luulisi toisin. Ihan samalla viisiin ei ainakaan alku ole mennyt, nyt on nenä nimittäin niin herkkänä kaikelle hajulle, eteisestä lähti matto roskiin kun kävi nenään joka kerta ohi mentäessä, ja muutenkin nuuskuttelen outoja hajuja harva se päivä; mistä toi tulee, onko jossain jotain kuollutta.. Tämä siis oli jo ennen plussaa, enpä vaan arvannut että voisi johtua siitä :D

10.6 olotila: ihan v***n perseestä. Silloin ku syö tuntuu että tulee yrjö, muulloin sit tuntuukin että kuolen nälkään just. Mitään ei jaksaisi, makoilla vaan. Onneksi Aatu vielä tyytyy vähän passiivisempaankin seuraan. Miten mä oon viimeeksi pystyny olemaan töissä??

Plussapäivänä. Vuosi sitten Aatu oli vielä ihan vauva. Ja oli jo ihan kesä!!!

17.6. Eilen oli se hartaasti odottamani neuvola,  mutta enpä minä tullut yhtään sen varmemmaksi sen jälkeenkään. Oma äitiysneuvolatätimme viimeeksi tunnusteli kohdun kokoa ja sen perusteella ensinnäkin varmisti että raskaana ollaa ja lisäksi vielä aika hyvin pysty arvioimaan millä viikolla mennää. Nyt hän kuitenkin kesälomalla, eikä tämä sijainen niin tehnyt. Höh, vaikka muuten tosi mukava olikin ja hyvä mieli jäi käynnistä. Nyt sitten vaan odotellaan kutsua ultraan.

25.6 Ennen juhannusta tuli kutsu ultraan,  4.7. Sitä päivää on odotettu ennenkin :) jännittää jännittää. Viime yönä näin unta että synnytin kuolleen vauvan, heräsin omaan itkuun. Voi ahistus mikä uni. Olo useimmiten ihan ok, paitsi että väsyttää. Ja pojusta on tullut aikamoinen aamuvirkku, 06 tänäänkin ylhäällä..

3.7. Huomenna odotus vihdoin päättyy ja päästään ultraan. Johan tässä on ehtinyt kerran jos toisenkin miettiä kaikenlaista. Mitä jos siellä ei olekaan mitään? Mitä jos siellä ei olekaan kaikki kunnossa?  Mitä jos siellä onkin kaksi? Mitä jos, mitä jos. No, samat olisi ehtinyt miettiä vaikka aika olisi ollut seuraavana päivänä. Olo on parempi, etovaa oloa ei ole ollut päiviin (koputtaa puuta) ja väsymyskin ihan kuin olisi vähän helpottanut, tosin nukutaankin taas aamuisin noin kahdeksaan, joka on kyllä niin paljon kivempi aika herätä kuin kuusi..

15.7. Toissaviikolla tosiaan käytiin ultrassa, ja selvisi että pikkuinen onkin vielä pienempi kuin neuvolassa oli laskettu, ja huomenna mennään uudestaan jotta saadaan tutkimukset tehdyksi. Ja kyllähän se taas jännittää, vaikkei niin paljoa kuin viimeeksi sillä tutkimuksen tehnyt kätilö kertoi ainakin sen hetkisen tilanteen näyttävän siltä kuin pitikin. Mutta eihän sitä koskaan tiedä... Olo alkaa olla aika hyvä, huono olo tulee vanhaan tuttuun tapaan vain jos ei muista syödä (ja nälkä tuntuukin olevan pohjaton) ja väsymyskin alkaa olla selätetty - olen pian viikon pärjännyt ilman päikkäreitä iltaan asti, vaikka vähän kyllä väsyttäisikin :D Ja voi hurja, masu tuntuu jo nyt kasvaneen, ja kun katsoin vanhoja kuvia ei mulla Aatusta ollu masua näkyvillä vielä moneen viikkoon.. 

***
Ihania päiviä, alkuraskauden salailua ja jännitystä, vaikka myös väsymystä ja heikkoa oloa. Suuria tunteita. Eniten herkisti ajatus siitä että pienestä pojastani on tulossa isoveli vielä pienemmälle tytölle tai pojalle. Tämän toisen kohdalla oli jotenkin vielä enemmän epävarma olo sen suhteen että oikeasti on raskaana, ja jännitti enemmän että kaikki on hyvin. Asian kertomista halusi viivyttää pidemmälle - kun ensimmäinen meni niin hyvin niin kuinka voisi olla niin hyvä tuuri että toisen kanssa käy samoin? Mutta onneksi kävi. Nyt vuotta myöhemmin pieni tuhisee rinnalla ja isoveli on ollut mitä mainioin veli ❤

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti