perjantai 24. heinäkuuta 2015

Lomaa arjesta

Mähän nyt käytännössä olen lomaillut koko vuoden, ja silti ajoittain tuntuu kuin oisin kipeesti loman tarpeessa :D

Uskoisin että aika moni pikkulasten äiti voi allekirjoittaa lausahduksen "välillä töissä pääsisi helpommalla ". Vai olenko ainoa?


Mutta nytpä otinkin irtioton arjesta ja vietin lasten kanssa viikon mökillä, niinsanotusti aivot narikassa tai ainakin kotityöt tyystin unohduksissa. Mikäs siinä kotona olla lasten kanssa, mutta kun pitäisi muukin hoitaa. Mökillä ei tarvinnu miettiä keittiössä vaanivaa kaaosta tai loputonta pyykkivuorta, sen kun heitti likapyykin kassiin odottamaan. Tiskeistäkin huolehti äiti ja ruokahuoltokin pelasi ihan sopivasti ;)


Ens viikolla taitaa mökkielämä jatkua, jospa ilmatkin olisivat vähän kesäisemmät ja Aatu pääsisi kokeilemaan järvessä kahlailua :)

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Weet spawax

Pääsin buzzadorina testaamaan Veetin Spawax vahausjärjestelmää, joka lupaa salonkilaatuista vahausta kotioloissa. 


Aloituspakkaus sisälsi vahan lämmitysastian, joka pitää vahan sopivan lämpöisenä koko vahauksen ajan, kuusi vahakiekkoa ja lasta jolla vaha levitetään. 

Vahaus sopii koko kehon karvojenpoistoon.


Vahakiekot sulamaan noin 30 minuutiksi, ja sen jälkeen vaha levitetään iholle, annetaan hetki jähmettyä ja repäistään pois. Kuulostaa ihanan helpolta ja sitä se olikin. Eikä muuten sattunut yhtään, aikuisten oikeesti. Mutta lisäksi homma oli myös sotkuista, ainakin näin ensikertalaiselta, ja siksipä laite ei lyönyt vertoja toiselle veetin vahauslaitteelle, easy waxille, jonka kaivoinkin kaapista toista jalkaa varten. Sain nimittäin putsata niitä vahajämiä jalasta tuplasti sen ajan mitä meni itse vahaukseen. Sotkua saattoi tosin aiheuttaa myös se, että käytin lastaa väärin päin ja huomasin sen vasta ihan loppumetreillä :D 

 
Mutta summa summarum - helppoa, kivutonta ja laite on aika söpö, mutta miinuksena sotku ja jälkipyykki jonka vuoksi ei päätynyt suosikiksi. Myöskään vahan tuoksu ei mun nenään ollut mieluisa.

Onko teillä kokemusta laitteesta tai millä keinoin hankkiudutte häiritsevistä karvoista eroon?

torstai 16. heinäkuuta 2015

Kesäkuu instassa

  Aatu on ihan pikkusesta lähtien ollut kova imuroimaan tai muuten vaan imurin kimpussa, mutta ajattelin ettei meille leikki-imuria osteta, kun on niin paljon kaikkea muutakin rompetta. Naamakirjassa tuli kuiten moinen niin halvalla vastaan, että pitihän se ostaa, jäi tosin ulkoleluksi :D 

Vihanneshyllyyn oli eksynyt joku kummajainen. Vai miten päin se menikään.. Tilanne kuitenkin jo korjattu ja jätski mystisesti hävinnyt..

Kävin ystävän kanssa syömässä, ihan kaksin. Melkein jopa oli lautaset tyhjät ennen kuin jutut eksyi lapsiin :D Jälkkäriksi kaakao ja kaurapala. Tekee kyllä hyvää tuommoset pienet irtiotot.


Vr:n kesätarjousta ei voinut ohittaa - miksei aina voi olla noin halpaa? "Bf4e" asuu helsingissä ja olisi ihana käydä useamminkin siellä vieraisilla.

Käytiin tapaamassa uutta tulokasta, pieni oli vielä niin pieni ♥ Näytti nämä alkuvuoden vauvat jo niin isoilta tuommoisen rääpäleen rinnalla.

Kylillä oli ranskalais-italialaiset herkkumarkkinat, ja koska ei osattu valita otettiin vähän sitä sun tätä.. Olivat kyllä vähän pettymys, parasta oli tuo pieni pötkylä tuossa edessä, ja no croisanttihan nyt toimii aina, mutta muuten. Erityisen iso pettymys oli macaron - täytyy vissiin päästä ranskaan maistamaan niitä ihan oikeita.

Ja siellä Helsingissä. Etukäteen jänskätti junamatka aikas kovasti, mutta meni ihan tosi hyvin. Otin mukaan tabletin jos Aatu ei malttaisi yhtään pysyä aloillaan, mutta sitä ei edes tarvittu. Helsingissä syötiin, käytiin puistossa ja hengailtiin pariin otteeseen lastenhoitohuoneessa :D

Kokeilin onneani aurinkorasva-skabassa, ei onnannu.

Joka paikkaan tuo herra itsensä tunkeekin. Ko tapauksen jälkeen pää on ollut jumissa ämpärin kahvassa..

Aatu kasteli äidin ja äiti kasteli Aatun - joka oli siitä vaan hauskaa ja halusi lisää :D

Aurinkoinen päivä ja riippukeinu, kesäkuun parhaita paloja. 


Aatun nimpparilahja kelpasi myös äipälle ;) Mulla on lapsena ollut samanlainen mutta paljon paljon pienempi. Tää on niin iso että menee myös jumppapallosta, jos joskus sattuisi innostumaan..

torstai 9. heinäkuuta 2015

Uhmaten

Ei. Ei. Ei. Eeeeeeiii.
Kirjoitin jokin aika sitten kuinka Aatu on oppinut ei sanan ja käyttää sitä hyvin ahkeraan. No, enpä silloin arvannut mitä on tulossa.. 

Meidän kaksvee on muutaman kuukauden ajan tuonut omaa tahtoa ajoittain hyvinkin vahvasti esiin, ja rajoja haeskellaan. Ja nyt jos joku on ei niin se ei enää olekaan naureskellen ei ja tehdään silti vaan, vaan mikäli sopivasti sattuu niin alkaa hirveä huuto ja silloin mikään ei ole hyvä. Ei leipää - laitan leivän pois. Leipää! Annan leivän takaisin. Ei ei ei. Sitten bongataan kurkku leivän päältä. Byäääää kurkkuuuu!! Ja jälleen ihan sama otanko kurkun pois vai en, siitä huudetaan. 

Olen kamala äiti, mutta annan pojan huutaa enkä lähde mukaan temppuiluun, siis että leivän kanssa veivataan edestakaisin tms. Ihan jo siksikin että se ei auta tilannetta yhtään. Hetken kun olen kiinnittämättä huomiota raivoamiseen ja jatkan omaa touhuani, rauhoittuu poikakin ja taas ollaan kuin ei mitään. Kaikissa tilanteissa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, vaan silloin joudun jyräämään ja toivoa että rauhoittuu kohta muutenkin. 

Kaipasin tukea toimintatapoihini ja lueskelin uhmaiästä netistä. Pikkuisen tuli yllätyksenä että uhmaikää voi kestää 4-5 vuotiaaksi asti??? Huhhuh. Vaikkei tämä meidän nyt mitään pahaa ole, mutta kun kaikki on tähän mennessä mennyt niin kivasti niin tuntuu varmaan siksikin jotenkin tosi ikävältä. Itsestä tuntuu pahalta kun pojalla on paha olla. Ja eiköhän uhmasta nyt sitten tule ihan hirveä ja piiiitkä.

Siitä on jo melkein pari kuukautta kun tätä aloin kirjoittamaan, ja nyt kun asiaa ajattelen tajusin että niitä pahimpia raivareita ei enää ole ollut. Kuten esimerkiksi se kerta kun ollaan lähdössä kylille ja Aatu kenkiä vaille valmis. Tyhmänä menen sitten kysymään kummat kengät. Päikkärit jääny väliin joten poika aika väsy, ja sitten heitetään tälläinen kinkkinen kysymys. Ei yksinkertaisesti pysty päättämään. Sanoo ensin että toiset, mutta kun alan laittamaan jalkaan sanooki että toiset. Ja sama jatkuu ja jatkuu, huudon kera. Lopulta laitan toiset jalkaan, jotka raivoten repii jalasta. Alkaa olla kiire joten jätän raivoamaan keittiön lattialle ja vien kamoja autoon. Aatu onkin skarppina ja tulee oven rakoon katsomaan, ja laskee samalla koiran ulos. Ja mulla portti auki, joten koira on karkuteillä salamana. Lasken kymmeneen, nappaan huutavan pojan kainaloon, ilman kenkiä, ja puoli väkisin autoon jossa Emmi jo odottaa. Naapurit tietenkin pihalla. Autolla hakemaan koira kotiin ja vihdoin ja viimein päästään matkaan.. Onneksi näitä raivokohtauksia ei sitten loppujenlopuksi ollut kuin muutama kerta - ellei nyt vain elellä jotain kevyttä välivaihetta :D

Ehkä ollaan myös vähän opittu miten tilanteista selviää ennenkuin räjähtää käsiin. Väsy ja nälkä on ne pahimmat vaikuttajat, siihen sitten päälle hössötystä ja vaikeita valintoja niin tadaa, valmista on! Myös huomion vieminen toisaalle auttaa.

Nyt onkin sitten enemmän ollut sitä että kaikki pitäisi saada tehdä itse. "Aakuu" kuuluu monesti päivässä (yleensä sellaisella ihanalla kitinä-äänellä) jos äiti menee tekemään jotain. Paljon sellaistakin pitää saada tehdä, jota ei vielä osaa, mutta onneksi antaa kuitenkin sitten auttaa. 

Voi meidän pientä Aatua, siitä on kasvamassa iso poika ❤

lauantai 4. heinäkuuta 2015

5kk

Ihan hurjaa, kuukauden päästä meillä juhlitaan jo puolivuotispäiviä :o. 
Sitä ennen tuli kuitenkin täyteen viisi kuukautta, jotenka tässä pienen tyllerön kuulumisia :)

Emmi on hyväntuulinen ja iloinen tyttö, joka kylläkin yleensä  kaipaa seuraa viihtyäkseen. Pölisee ja pörisee ja pitää kaikenlaisia hassuja ääniä. Kuukausi sitten näytti että olisi alkanut vierastamaan, mutta ainakin toistaiseksi se onkin jäänyt niihin muutamaan kertaan joten ehkä olikin jotain muuta. 

Päivärytmi on pysynyt kutakuinkin ennallaan, ainut että nukkumaan käy hieman aikaisemmin ja ekat päikkärit on vähän lyhyempiä, pari tuntia, ainakin mikäli pihalla on yhtään lämmin.

Noin viikon ajan on nyt saanut kolme kiinteää ateriaa päivässä - iltaisin puuron, päivällä yhden hedelmäaterian (aamulla) ja yhden kasvissoseen. Parin viikon päästä otetaan sitten lihat mukaan. Korviketta saa satunnaisesti tarpeen mukaan. Kaikki kasvissoseet ja puuro on maistuneet hyvin, mutta hedelmäsoseet saa aikaan hurjia irvistyksiä ja suurin osa taitaa päätyä muualle kuin masuun. Kiinteiden aloituksen jälkeen vatsantoiminta on hidastunut selvästi, mutta enemmän se häiritsee äitiä kuin tyttöä.


Päinmakuulla viihtyy entistä paremmin, mutta useimmiten on lentoon lähdössä kädet levällään, ja saatiinkin neuvolasta ohje että voisi kyynärnojaa treenailla pari kertaa päivässä - lähtisi se selälleen kääntyminenkin sujumaan.  Sylissä ollessa pitäisi vain istuskella, vauvana ei tahtoisi juuri pötkötellä. Myös seisottamisesta on innoissaan. 

Istumassa ihmettelee varpaitaan, mutta makuulla ei niitä vielä osaa tavoitella. Jalat kullä usein sojottavat kohti kattoa, joten eiköhän ne varpaatkin sieltä kohta bongata.

Leluja tavoittelee ja osaa ottaa maasta käteensä, ja vaihtaa kädestä toiseen. Tutin kanssa pelaa, ottaa suustaan ja laittaa takaisin, yleensä kyllä jotenkin väärinpäin. Myös kaikki muu menee suuhun, paremman puutteessa sitten vaikka nyrkit. Ja kuolaa riittää - Aatulla en käyttänyt kuolalappuja ollenkaan vaikka sekin vähän kuolasi, mutta Emmillä menee välillä parikin päivässä. Hampaita ei kuiten vielä ole näkösällä.


Pituutta oli tullut huimat 3.5cm, ja sen on huomannut vaatteissakin kun osa 68 on alkanut tuntumaan piukoilta, vaikka ajattelin että niillä pärjätään koko kesä. Painoa taasen oli tullut vajaa 500g, ja sen takia lisättiinkin kiinteät kolmeen päivässä. Mitat nyt siis 67cm ja 7570g.